Talviteloille nostetuissa veneissä on minusta jotain käsittämättömän alakuloista. Se kertoo aina iloisan ja valoisan ajanjakson päättymisestä, arkeen palaamisesta ja pitkästä seuraavan kesän odotuksesta.
Rantautuneet veneet ovat elottomia, mykkiä ja masentuneita. Tuulisena syystalven räntäpäivänä voi kyllä kuulla satunnaisia nitinöitä ja natinoita, viimassa läpättävän pressun rätkeen tai ujeltavan äänen purjetangossa.
Vaan muuten on hiljaista ja ankeaa - veneidenkin elämä talvisin, eikä satamassa viihdy kuin satunnainen koirankusettaja, ja hetken melankoliaan kääriytynyt outo valokuvaaja.
2 kommenttia:
Kuva hyvä ja teksti sitä hyvin tukeva. Äänestys ja arvontajuttu olisi minulla meneillään, eli tervetuloa käymään jos kiinnostaa ja jos kuvat ovat liian nättejä, niin kategoriasta "rumat kuvat" löytyy korpin jämät.
Kiitos Pekka :) Pitääpäs tulla pistäytymään!
Lähetä kommentti