Ei-kenenkään-maa.
19.9.2008
15.9.2008
Talviteloilla
Talviteloille nostetuissa veneissä on minusta jotain käsittämättömän alakuloista. Se kertoo aina iloisan ja valoisan ajanjakson päättymisestä, arkeen palaamisesta ja pitkästä seuraavan kesän odotuksesta.
Rantautuneet veneet ovat elottomia, mykkiä ja masentuneita. Tuulisena syystalven räntäpäivänä voi kyllä kuulla satunnaisia nitinöitä ja natinoita, viimassa läpättävän pressun rätkeen tai ujeltavan äänen purjetangossa.
Vaan muuten on hiljaista ja ankeaa - veneidenkin elämä talvisin, eikä satamassa viihdy kuin satunnainen koirankusettaja, ja hetken melankoliaan kääriytynyt outo valokuvaaja.
4.9.2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)